Norjaan ja takaisin

Kilpisjärveltä jatkoimme Norjan puolelle Skibotniin ihmettelemään Jäämerta.

Joona ja appiukko

Maisemat ja luonto muuttuivat nopeasti kun pääsimme Norjan puolelle. Tien molemmin puolin kohosi jylhiä vuoria ja vesi oli kauniin turkoosia.

Pysähdyimme erääseen satamaan ottamaan kuvia.

Kalankasvatusaltaita

Petrellien perhepotretti. Apua, aletaanko me nyt jo näyttää ihan samalta?

Pusipusi!

Ihana äiti, tästä kuvasta voisi tehdä vaikka taulun!

Joona kävi kastamassa varpaansa Jäämeressä.

Rannalta löytyi meduusoja.

Jatkoimme takaisin päin, mutta pysähdyimme vielä, jotta minä ja iskäkin saisimme kastaa varpaamme.

Jep, Jäämeren vesi on jääkylmää!

Äkkiä pois!

Ajoimme takaisin Suomeen ja lähdimme laskeutumaan käsivartta pitkin kohti kotia. Matkalla yövyimme eräällä pienellä leirintäalueella. Naapurimme oli kauhea kyttääjä!

Mököttäjä. Kukaan ei pelaa mun kanssa?

Pitkin matkaa etsimme myös geokätköjä.

Puumerkki

Napapiirillä kävimme kahveilla.

Lopulta olimme taas Kukkolankoskella, mutta Ruotsin puolella! Rannalla oli vanhoja rakennuksia, joita kävimme tutkailemassa.

Haaparannan kautta ajelimme taas Tornioon ja yövyimme samalla leirintäalueella kuin ensimmäisenäkin yönä. Grillailua ja olutta, niin kuin kesään kuuluu!

Ristikoiden täyttäminen se on tarkkaa puuhaa...

Kotimatkalla kävimme Pyhän Mikaelin kirkossa Keminmaalla, jonka nähtävyys on Nicolaus Rungiuksen, Kemin pitäjän kirkkoherran muumioitunut ruumis. Rungiuksen väitettiin eläessään sanoneen: ”Elleivät sanani ole totta, ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat totta, se ei koskaan mätäne." Ja siellähän se ruumis möllötti kirkon lattian alla, lasilla suojattuna. Ruumista ei saanut kuvata...

Kävimme myös katsomassa Kemijoen varrelle rakennettua kalatietä, joka kulkee Isohaaran padon yli. Virrasta bongattiin yksi (1) kala...

Lopuksi kävimme Haukiputaalla moikkaamassa sukulaisia, ja ajettiin takaisin Pietarsaareen. Kiva reissu oli, kiitos matkakumppaneille!