maanantai 17. maaliskuuta 2014

Mobile World Congress 2014

Mobile World Congress on maailman suurin ja tärkein mobiilialan tapahtuma, joka järjestettiin alkuvuodesta Barcelonassa.


Olin itse mukana Jollan messutiimissä esittelemässä uutta tuotettamme alan ihmisille. Messu kesti neljä päivää maanantaista torstaihin, minkä jälkeen vietimme miniloman Barcelonassa kun Tuija lensi perjantaina kaupunkiin. Lomasta voi lukea lisää seuraavassa blogikirjoituksessa. :)


Applea lukuunottamatta messuille osallistuvat kaikki alan merkittävät yritykset kuten Samsung, LG, Sony, HTC, Blackberry, Nokia ja Microsoft.


Jollan messuosasto sijaitsi aivan pääsisäänkäynnin vieressä.


Messupäivät olivat hektisiä. Aamuisin heräsin kuudelta, ja iltaisin menin vasta reilusti yli puolen yön jälkeen nukkumaan. Päivisin demosin Jollaa kymmenille, jopa sadoille alan ihmisille, yrityksille, toimittajille, analyytikoille ja operaattoreille. Iltaisin kävin entisten tai nykyisten työkavereiden kanssa ulkona syömässä ja verkostoitumassa. Kuva Jaakko Roppola.


Näyttelyosastomme suunnittelu keräsi kiitosta, moni kehui sen olevan yksi messujen hienoimmista. Osasto muodosti avoimen tilan, johon ohikulkijoiden oli helppo tulla. Lisäksi ihmisiä veti puoleensa huomiota herättävä komea laajakuvanäyttö ja siinä pyörivä designereiden suunnittelema hieno esittelyvideo.




Kuva Jaakko Roppola.



Jollan virallinen videotaltiointi tämän vuoden messuista. Vilahdan videossa vain hetken, onnistuin jotenkin välttämään kamerat ja kaikenlaiset ryhmäkuvat. Kuvausten aikana olen varmaan ollut lounaalla tai takahuoneessa valmistelemassa esittelylaitteita.


Messualue oli valtava. Isoja näyttelyhalleja oli tänä vuonna kahdeksan ja messupinta-alaa melkein satatuhatta neliömetriä. Siirtymisiin täytyi varata reilusti aikaa: ihmisvilinässä alueen päästä päähän kävelemiseen saattoi mennä jopa puoli tuntia.


Suurin osa laitevalmistajista esitteli puhelimia, joihin oli asennettu Googlen Android -käyttöjärjestelmä. Kuluttajien näkökulmasta puhelinten tarjoama käyttökokemus ei juuri eroa toisistaan. Valmistajat kilpailevatkin pääasiassa rautaominaisuuksissa.


Sony Smartband -rannekkeen sensorit mittaavat käyttäjänsä unta, aktiivisuutta ja liikettä, jonka Sonyn Lifelog -sovellus havainnollistaa värikkäinä kaavioina. Alalla älyvaatteisiin, asusteisiin, puettaviin sensoreihin ja terveysteknologiaan on ladattu paljon odotuksia.


Nokian osasto muistutti metsää, ja erottui muovisessa teknokylässä edukseen. Esittelypöydät oli rakennettu oikeasta puusta, ja osaston suunnittelussa oli selkeälinjainen, pohjoismainen ote. Nokia julkaisi tapahtumassa uuden Nokia X -tuoteryhmän. Nokia X -puhelimet pyörittävät Androidia, mutta ilahduttavasti uudelleenrakennetussa käyttöliittymässä näkyy Nokian oma suunnittelukieli. Värikäs ja leikkisä käyttökokemus on lähempänä parin vuoden takaisia N9 -puhelimia kuin nykyisiä Lumia -malliston Windows -puhelimia, joissa pyörii Microsoftin kehittämä Metro UI -tyyli.


Kävin myös Team Finlandin osastolla katsomassa Intopalon ja Leadinin esitykset. Nokian vanavedessä kypsyvät monet tulevaisuuden isot suomalaiset teknologia- ja design -yritykset.


Blackberryn QNX Car Platformin kosketuskäyttöliittymä näytti hienolta. Blackberry -puhelimet käyttävät samaa Qt -kehitysalustaa ja QML -ohjelmointikieltä kuin Jollakin.


Teslan ja valitettavan monen muun valmistajan kankeat laatikkokäyttöliittymät tarjosivat aikahypyn 90 -luvulle.


Canonicalin Ubuntu Touch -puhelinkäyttöjärjestelmä on kehittynyt viime vuodesta, mutta sillä on edelleen matkaa teknologiademosta oikeaksi tuotteeksi.


Firefox OS osoittaa hyvin miten vaikeaa HTML5:n päälle on rakentaa sulavaa käyttökokemusta, vaikka teknologian tuntisi kuin omat taskunsa. Pääasialliset myyntivaltit tuntuivat olevan "Emme ole Google emmekä myy dataasi" ja "Puhelimemme ovat halpoja".


Monella osastolla törmäsi suomalaisiin kollegoihin. Vaikka Nokia ei ole enää pariin vuoteen ollut mobiilialan ehdoton kuningas, oli mukavaa huomata kuinka moni suomalainen oli edelleen alalla töissä. Mobiiliala on viime vuodet ollut isossa kasvussa, ja jos vain on ollut valmis muuttamaan ulkomaille on Nokian entisille asiantuntijoille riittänyt kysyntää.

 
Kuva Jaakko Roppola.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Lontoo

Viime kesän lopulla, joskus elokuun alussa vietimme pitkän viikonlopun Lontoossa. Ajatus matkasta oli syntynyt pari kuukautta aikaisemmin Tuijan bongattua halpalentoyhtiö Air Balticin alennusliput internetissä. Lähivuosina olemme matkustelleet aika paljon, mutta jostain syystä tämä yksi Euroopan ykköskohteista oli molemmilta jäänyt vielä näkemättä.



Saavuimme lentokentältä junalla suoraan Victorian asemalle. Mukana meillä oli vain kevyet käsimatkatavarat, joten lähdimme heti kiertelemään kaupungin keskustaa.


Buckingham Palace sijaitsee ihan aseman läheisyydessä.


Ilma oli helteinen, aurinko paistoi kuumana eikä pilviä näkynyt missään.






Kuvasta ei jää epäselväksi missä kaupungissa ollaan.


Trafalgar Square




Turistikierroksen jälkeen levähdimme nopeasti hotellillamme Bayswaterin kaupunginosassa, minkä jälkeen suuntasimme Sohoon etsimään ruokapaikkaa.


Lontoo on varsin kaunis ja eloisa kaupunki.



Olin jo ennen matkaa listannut useita pubeja, joissa haluaisin käydä. Tässä yksi, Princess Louise.


Monilla pubeilla on yli satavuotinen historia. Princess Louisessa aatelisille ja rahvaalle oli alunperin suunniteltu erilliset tiskit ja loossit. Luokkajako on onneksi nyt historiaa, mutta vanha arkkitehtuuri tekee pubista vieläkin persoonallisen.

Hyvää bitteriä


Seuraavana aamuna söimme aamupalaa Le Pain Quotidien -ravintolassa, yhdessä Tuijan lempipaikoista. Ketju on meille tuttu aikaisemmilta New Yorkin reissuilta.


Joona ja uusi paita


Victoria's Secret



Tuijan ja...


...Joonan lempipaikat.


Carnabyn shoppailukatu




Persoonallisessa milanolaisessa Princi -leipomossa kannattaa käydä aamupalalla tai lounaalla.



Olutstoppi





London Graphic Centre näytti kivalta paikalta. Valitettavasti se meni kiinni juuri kun olimme kävelemässä sisään.


Kolmannen päivän aamupala. Brittiruoka ei aina tehnyt vaikutusta, ruoka oli välillä aika kallista ja epäterveellistä mössöä.




Aamupalan jälkeen lähdimme kiertämään Portobello Roadin kuuluisia markkinoita.
 







Markkinoiden jälkeen otimme pikaiset välikuolemat hotellilla.

Illalla ihmisiä oli keskustassa valtavasti, ja liikkuminen välillä tukalaa. Olimme aikaisemmin aamulla käyneet TKTS -tiskeiltä ostamassa teatteriliput illaksi. Ennen teatteria söimme japanilaistyylisessä Wagamama -ravintolassa.


Jälkiruoaksi tarjolla oli italialaista gelato -jäätelöä. Mukaan otetun matkahiuslakan pito oli olematon, lopputuloksena minulla on kuvissa varsin huoleton tyyli.


Private Lives -teatteriesityksen huumori oli hieman väkinäistä. Esitys oli ihan mukiinmenevä, mutta parempiakin on nähty.


Hotellimme sijaitsi Hyde Parkin luoteiskulmassa. Sunnuntaina, viimeisenä päivänä lähdimme puistoon rentoutumaan.


Here comes your man


Lento lähti vasta illalla. Päätimme tehdä tehokierroksen nähtävyyksiin, jotka olivat vielä jääneet näkemättä.


Big Ben



Tower Bridge


Dirty Dicks


Brick Lane



Old Spitalfields Market. Markkinoilta lähti mukaan vanha lääketieteellinen juliste, joka on nykyään kehystettynä keittiömme seinällä.

Neljä päivää riitti ihan hyvän yleiskuvan saamiseen Lontoosta. Toki tässä kiehtovassa maailmankaupungissa voisi viettää pidemmänkin aikaa.