torstai 27. elokuuta 2015

Kulunut vuosi

Viime syksyn Pariisin reissua lukuunottamatta emme ole kirjoitelleet kuulumisiamme tänne vuoteen. Vuoden aikana elämämme on kokenut suuria mullistuksia, mutta aloitetaanpas ihan alusta. Mitä kaikkea meille on oikein tapahtunut?
 
Vuosi sitten kesällä kävimme muun muassa kotikonnuillani Pietarsaaressa.


Nautimme kesäillasta Näsijärvellä, kun pääsimme seilaamaan ystäviemme Antin ja Hansun paatilla.


Suurimman osan kesästä vietimme kuitenkin ihan vain kotoisasti Tampereella. Siihen oli varsin hyvä syy...


Heinäkuun ensimmäisenä päivänä nimittäin hartain toiveemme toteutui, kun tein positiivisen raskaustestin.



Loppukesän kärsinkin kovasta raskauspahoinvoinnista, jonka vuoksi makasin päivät pitkät sohvan pohjalla.


Ihana helteinen kesä vietettiin siis pitkälti sisätiloissa.



Kesäyöt olivat kyllä upeita ihan kotisohvaltakin katsottuna.


Helsinkiin teimme kuitenkin useamman reissun, aivan alkukesästä sekä loppukesästä pahoinvointini hellitettyä.




Meillä on ollut jo jonkin aikaa haaveena vuokrata asunto Helsingistä pariksi kuukaudeksi ja viettää koko kesä pääkaupunkiseudulla. Ehkä ensi vuonna?



Helsingissä kävelimme kesäisillä kaduilla, söimme hyvin ja teimme löytöjä kirppareilla.


Rivoletto on erittäin suositeltava paikka, mikäli mielesi tekee täydellistä pizzaa.



Yhdellä Helsingin reissulla juhlimme Anskun ja Kallen häitä. Myös Chelle lensi Brisbanesta paikalle. Mahtavaa!



Pariisin matkan jälkeen aloimme vähitellen valmistautua poikamme syntymään. Pieniä vaatteita hankittiin vinot pinot mustan, valkoisen ja harmaan sävyissä.


Halusin muistaa Joonaa vauvaa odotellessamme, kaikki huomio kun tuntui keskittyvän useimmin vain minun kasvavaan vatsaani.


Vuodenvaihteessa minun habitukseni se vain muuttui turpeammaksi ja tyvikasvu oli melkoinen. En halunnut kuormittaa vauvaa kemikaaleilla, joten pitäydyin hiusten värjäämisestä koko raskausajan.


Joona keskittyi muun muassa piirtämään pojallemme nimitaulua, joka julkistettiin myöhemmin nimiäisissä.


Alkuvuoden Joona teki myös kovasti töitä...


Raskauden viimeisinä viikkoina kävimme paljon treffeillä, elokuvissa ja teatterissa, sillä hetken päästä se ei olisi enää niin helppoa.


Pidimme myös miniloman Flamingo-kylpylässä, kun olin raskausviikolla 35. Tuolloin jännitimme, että vauva voisi syntyä melkeinpä milloin vain. Lopulta odotus kestikin vielä lähes seitsemän viikkoa. Onneksi en tiennyt sitä tuolloin...


Lopulta maaliskuun 21. päivä rakas poikamme syntyi lähes kaksi vuorokautta kestäneen synnytyksen jälkeen. Tässä on Kosmo, meidän pieni maailmankansalaisemme.